keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Kuulumisia: Otto kävi kylässä ja muuta turinaa...

Toi on mun eno, onkohan se ok tyyppi?
Leikkisköhän se mun kanssa?
Tää eno on aika kiva, heittäytyi seljälleenkin..
Sussiunakkoon tuo siskonpoika on tomera, tuumii Juri
(ilmeet kohdillaan tässä kuvassa :)
Otto, NuurVikin Stuyahok Shesh

Talven selkä lienee taittunut - lisääntyneestä valon määrästä päätellen. Ihanaa. Hiihdelty on uutterasti. Helmi on perässä hiihtäjä, teputtelee mun takana ladulla. Juri on luonnollisesti vetohiihtäjä ja Rikun kanssa nuo hiihtelevätkin hurjaa vauhtia. Minun taidot ei vieläkään riitä pystyssä pysymiseen, jos riuska vetokoira antaa vetoapua.

Juri metsästi eilisellä peltolenkillä myyrän. Surku. Miksi se pitää tappaa kun "irti" käskyllä kuitenkin luovutti sen kiltisti pois. Olin juuri varmistamassa myyrän olevan varmasti kuollut, kun Helmi, nuoresta iästään huolimatta kokenut myyrähiirispesialisti nappasi sen suuhunsa. Kohotti kuononsa kohti taivasta ja alkoi liu'uttamaan myyrää kohti mahalaukkuaan. Minusta ajatus myyrän nielaisemisesta tuntui sen verran kauhistuttavalta että nappasin lärvistä kiinni ja vedin myyränraadon pienestä hännäntyngästä ulos suusta. Samalla tuli väräjävällä äänellä todettua että kuollut on, taatusti tuon kaiken jälkeen. Huhhuh ja pahoitteluni myyräyhteisölle.

Otto-malamuutinalku kävi tutustumassa Juri-enoon pari päivää sitten. Tuossa muutama kuva kaksikosta. Helmi ja Otto riehuivat niin villisti että kuviakaan en saanut.

Ai niin, Helmin kanssa aloitin viime viikolla alokisoihin tähtäävän tokokurssin. Helmi ei ollut treenannut pariin kuukauteen koiravilinässä. Kotona oltiin tietty aina välillä treenattu. Olin todella yllättynyt kuinka hyvin meidän murkkuikäinen likka keskittyi hallissa, joka oli täynnä toko- ja agilityharjoittelijoita. Paikallamakuu sujui, samoin seuraaminen. Tuossa likassa on kyllä ainesta, omasta lahjakkuudesta en niinkään tiedä :), mutta eihän tässä kiire ole. Treenit pidetään Hyvinkään koiraurheilukeskuksessa, mikä on paikkana hyvä, ei tarvitse pipoa ja hanskoja :) luksusta.

Tuosta murkkuiästä pitää vielä mainita, että se ilmenee vain kahdella tavalla.
1) ei ole sellaista liikunnan ja aktivoinnin määrää, jolla tuosta pikkuhyeenasta saisi virrat pois
2) kun virtoja ei saa pois, jäljelle jäänyt energia käytetään kotona yksin ollessa kynnysten, ovenkarmien ja listojen nakertamiseen. Kaikkein musertavinta on että rakas antiikkinen talonpoikaispöytänikin on jo saanut osansa. Sohvatyynyjä ei voi mainita koska niitä ei enää ole.... Eli eteisen ja olohuoneen alueella tapahtuu sellaista pienenpientä veemäistä nirsimistä. Ostin eläinkaupasta karkoitesuihkeen, jolla olen saanut jotain rotia tohon hommaan.

Koska tämä loppuu? Juri ei koskaan tehnyt tuommoista. Mutta Juri onkin ymmärtänyt, että kun arktinen rekikoira saa asua sisällä, sohvaa ja muuta irtaimistoa pitää kunnioittaa. Soffaa ja nojatuoleja käytetään vain arvoiseensa tarkoitukseen, eli antaumuksella nukkumiseen.

Ei kommentteja: